Viimeinen workshop-päivä

Heräsin jännittynein ja vähän haikein mielin viimeiseen varsinaiseen festaripäiväämme. Perheemme aikuiset lapset olivat saapuneet edellisenä yönä Poznaniin ja saapuivat festareille junalla ja autokyydillä iltapäivällä. He ehtivät juuri nähdä työpajani loppumetrit. Illalla menimme yhdessä kuuntelemaan mieheni sävellysteosta Together, jota oli viikon verran harjoitellut 75 orkesterin jäsentä. Illan pimeydessä kävelimme samaan kappeliin, jossa olin pitänyt työpajaani. Nyt se oli valaistu eri värein. Noin 1500 ihmistä kokoontui kuuntelemaan musiikillista tarinaa Dietrich Bonhoefferin ja Maria von Wedemeyerin rakkaudesta ja uskosta toisen maailmansodan keskellä.

Minusta tuntui, että tämä päivä oli myös huipentuma työpajoilleni. Aikataulullisesti paja kesti aivan viime minuuteille. Kaikki osallistujat auttoivat toisiaan painamisessa ja näin kaikki myös saivat useamman vedoksen laatastaan. Myös kaksi noin kymmenvuotiasta osallistujaa sai tehtyä vedoksia, kun heillä oli aikuinen auttamassa. Kaikki olivat tällä kertaa hyvin motivoituneita suunnittelemaan. Myös kokemus ohjeiden antamisesta auttoi ohjaamaan kaiverrusta toimivammaksi.

Yksi osallistujista oli todella kiinnostunut painamisesta ja auttoi muita vedostamisessa. Hän oli taideopiskelija ja teki upean ihmishahmon omaan laattaansa. Hänen auttaessaan muita huomasin, että hänelle itselleen ei meinannut jäädä aikaa vedostaa omaa työtään. Onneksi saimme leikattua hänen laattaansa sopivan palan syväpainopaperia ja hän ehti kuin ehtikin painaa omansa. Yhden prässin kampi hajosi aivan neljännen pajan alkumetreillä, joten sekin vaikutti vedostamistahtiin. Tuntui siksikin aivan huikealta, että kaikki työpajassa toimivat yhteisesti, toisiaan auttaen. Ilmapiiri oli todella kannustava.

Olin valmistellut pajan etukäteen niin pitkälle kuin vain oli mahdollista. Kolmen pöydän materiaalit oli lajiteltu eri kestokasseihin, paperit ja kartongit oli leikattu valmiiksi (paitsi jos tarvitsi isompaa kokoa), sanomalehtiä oli leikattu painamista varten ja vettä oli valmiina limsapulloissa. Valmistelu vapautti enemmän aikaa ohjaamiselle. Aamupäivällä, kun olimme poikani kanssa työpajassa, jossa teimme sadekepit, huomasin, että aika monessa työpajassa oli sekä ohjaaja että avustaja. Onneksi sain työpajalaisilta apua. Olisin myös voinut ottaa lisää itse painamiani esimerkkejä mukaan, koska tietokoneen käyttö pajassa oli haastavaa tilankäytön ja tavaroitten roudaamisen vuoksi.

Työpajan pitäminen oli todella hieno mahdollisuus kokea festari uudesta näkökulmasta. Lisäksi uudessa ympäristössä toimiessa voi tarkastella omaa opettamistaan uudessa valossa. Mietin tällä kertaa sekä taiteellisen prosessin opettamista että motivaatiota ja kuinka ne molemmat liittyvät ryhmässä oppimiseen. Joitakin motivoi oman viestin kirjoittaminen. Osa taas lähestyy aihetta enemmän kuvan kautta. Osa saa heti idean, jonka he säilyttävät loppuun saakka, osa taas ideoi pitkään ja saa ehkä apua muilta osallistujilta. Osa tarttuu heti vedostamistyöhön ja osa oppii aluksi tarkkailemalla. Omasta näkökulmastani huikein hetki oli, kun sai tarkastella vedosta ja sitä, kuinka osallistuja näki oman työnsä. Hieno hetki oli myös kiittää heitä osallistumisesta yhteiseen oppimisprosessiin.